Kartiohuhtasieni

blank

Kartiohuhtasieni, tuo kevätsesongin herkku on pysynyt sienikotolaisilta piilossa jo pitkään. Ja nyt nappasi. Ensimmäiset löydökset sattuivat puolivahingossa silmään toukokuisen korvasienestyksen lomassa. Tai oikeastaan kyllä Päkän pihalla kasvoi pari vuotta sitten muutama sillä paikalla, missä juhannuskokko oli roihunnut…mutta ei niitä siihen ole pumpsahdellut uudestaan. Nyt kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan tätä veikeän näköistä sientä: Kartion muotoinen ja lokeroinen ruskea lakki sekä kermanvaalea jalka.  Paloiksi ja pannulle voin kanssa, ripaus suolaa ja huh, kun oli hyvää!

 

blank
Kartiohuhtasieni
blank
Kartiohuhtasieni

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mistä näitä sieniä löytäisi lisää? Joillakin onnekkailla huhtasienet kasvavat omalla pihalla, omenapuun alla, kuorikatteissa… Lehtometsistäkin niitä voi etsiskellä. Sienikirjat apuun ja silmät auki luontoa tutkimaan. Ja ainahan kannattaa olla sienestäessä huolellinen, sekä varma lajin tunnistamisesta… Jos vaikka silmälasit on unohtunu kotiin ja saaliin sekaan eksyy korvasieni, mikä on tuoreena myrkyllinen ja vaatii esikäsittelyn! Myös syötäväksi kelpaavat pallohuhtasieni ja poimukellomörsky muistuttavat kartiohuhtasientä, mutta sienikirjoja tutkimalla voi opetella tunnistamaan erot.

blank
Halkaistu kartiohuhtasieni

 

Tästä tähtisienestä tuli kertaheitolla etsimisen arvoinen kevätherkku sienikotolaisille. Jos oikein lykästäisi ja suuremmankin saaliin nappaisi, niin osan voisi kuivattaa säilöönkin. Ah, mikä herkku!

 

Keväinen sieniretki

blank

Käki kukkui ja facebookissa näkyi useita korvasienipostauksia. Olin löytänyt jo muutaman yksilön Espoosta ja himotti lähteä oikein kunnon metsästysretkelle.  Sain houkuteltua iskän mukaani korvasienijahtiin. Suuntasimme Raaseporin alueelle, missä oli muutamia sopivan vanhoja hakkuualueita. Auto parkkiin metsätien reunaan ja mitäs-mitäs!  Huomasin terävän ruskean kärjen kurkkimassa läheisestä ruohikosta. Lähempi tarkastelu paljasti pienen kartiohuhtasieniesiintymän! Ensimmäinen löydös ikinä! Mikä munkki! Jippii!

blank
Halkaistu kartiohuhtasieni
blank
Kartiohuhtasieni

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Huhtasienet mukaan ja kohti hakkuualuetta. Ensimmäinen alue natinkia, vaihdettiin toiselle, vanhemmalle hakkuulle, minkä saavuttaakseen piti kulkea yhden metsän poikki. Ja mitäs sieltä löytyi!?! Pulkka puujaloilla… Menninkäisten sateensuoja? Vai puunkuljetus-pulkka?

blank
Metsästä löytyy kaikenlaista…

Toinen hakkuualue oli kuitenkin yhtä hiljainen korvasienten suhteen, kuin oli ensimmäinenkin. Kolmas toden sanoo ja paikka vaihtui. Nyt oli kyllä edessä niin lupaavan oloinen hakkuualue että! … Jos olisin korvasieni, niin varmasti kasvaisin siellä! Tässä vaiheessa aurinko porotti armottomasti, hellelukema +27….ja korvasienet loistivat poissaolollaan. Suosiolla mökille ja pakkohan ne huhtasienet oli paistaa heti voissa ja maistaa. Mikä makunautinto! Ja eihän sitä voinut vielä luovuttaa, vaan köpöttelin vielä pienen kierroksen lähialueella ja sehän se sitten kannattikin: komeita korvasieniä pikku muhennosta varten. Myrkyt ensin pois keittämällä  Eviran ohjeitten mukaan ja kokkailemaan.

Kyllä kannatti tarpoa ja hikoilla, ehkä joskus vielä se superesiintymäkin osuu kohdille…

Terkuin, Anu

blank
Komea korvasieni

 

 

Kysymyksiä sieniasiantuntijalle

blank

Sienikodon kysymyksiin vastasi  Tea von Bonsdorff   -Suojelusuunnittelija -Luonnontieteellinen keskusmuseo/Kasvitieteen yksikkö/Sienitiimi

Kävimme tapaamassa sieniasiantuntijaa, Tea von Bonsdorffia ja vietimme mukavan ja mielenkiintoisen hetken yhdessä. Kysyimme muutamia sienikysymyksiä Tealta:

Mitä sieniä voi löytää keväisin ja mistä näitä sieniä kannattaa etsiä?

Tea: Avohakkuilla ja metsäpaloalueilla kasvaa runsaimmin korvasieniä ja huhtasieniä. Korvasieni kasvaa tyypillisesti hiekkapohjaisissa havumetsissä, paikoissa, jossa maan pintakerros on rikkoutunut. Lehdoista ja haavikoista löytyy poimukellomörskyjä, silloin, kun sillä on hyvä sato -ja nyt tuntuu siltä, että ainakin tällä hetkellä ainakin Etelä-Suomessa on! Pallohuhtasieni saattaa ilmestyä jonain vuonna puutarhaan levitettyyn katteeseenkin.

-Jos löytää korvasieniä, niin kuinka ne tulisi käsitellä ennen syömistä?

Tea: Korvasieniä tulee keittää kahteen kertaan runsaassa vedessä (suhde: yksi osa sieniä ja kolme osaa vettä) vähintään viiden minuutin ajan / kerta.  Molempien keittokertojen välissä ne on huuhdeltava hyvin. Jos on mahdollista keittää ne ulkona, esim. grillin kaasuliedellä, se on paras vaihtoehto, sillä myrkyt ovat haihtuvia (ja liukenevia). Mikäli keität sisällä, huolehdi hyvästä tuuletuksesta.

-Mikä on sinun lempisienesi ja millaisena ruokana?

Tea:

Ukonsienipihvi: Lakki paistetaan voissa ja ripotellaan vain vähän suolaa.

Korvasieni: Muhennoksena

Mustatorvisieni: Keitto tai muhennos

Sikurirousku: Paistettuna sipulin kera ruisleivällä tai esim. perunamuusin joukossa

-Miksi on tärkeätä opetella myös myrkylliset sienet?

Tea: Meillä on viisi tappavan myrkyllistä sienilajia Suomessa, joista ainakin yleisemmät on syytä tuntea. Ainoa tapa tuntea myrkkysieni (tai mikä muu tahansa sieni) on opetella tuntemaan se luonnossa. Sienikirja on hyvä lisäapu ja tiedonlähde.

Tappavan myrkylliset sienet ovat: Valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki, korvasieni tuoreena, pulkkosieni ja kavalakärpässieni. Muut näistä ovat yleisiä, vain kavalakärpässieni on harvinainen Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen lehdoissa. Kavalakärpässieni voi toki olla hyvinä vuosina paikallisesti runsas siellä, missä se kasvaa.

Tietysti tärkeintä on tuntea sieni, jonka aikoo syödä! Vain nieltynä myrkkysieni voi aiheuttaa myrkytyksen.

-Miksi meidän kannattaa syödä sieniä?

Tea: Sienet ovat terveellistä, ilmaista ja hyvänmakuista ruokaa.

Sieniäkin kannattaa aina kuitenkin syödä kohtuudella, kuten kaikkea muutakin. Sienisokeri (trehaloosi) saattaa aiheuttaa jolle kulle mahavaivoja. Ja aina on mahdollista olla allerginen jne. Kaikki syötävät sienet suositellaan kuitenkin syötäväksi kypsennettynä.

Sienien poimiminen on hauskaa ja siinä tulee liikuttua huomaamattakin! Kaikki aistit terästyvät sienimetsässä. Stressin poistamiseenkin sienestys on mitä mainioin lääke.

Sienissä on paljon vettä ja vähän rasvoja. Sienet sisältävät paljon erilaisia kivennäis- ja hivenaineita, kuten kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Vitamiineista mm. D-vitamiinia on paljon esim. suppilovahverossa -ja vielä hyvin liukenevassa muodossa. Sienissä on myös B-vitamiiniryhmän vitamiinejakin.

 

Saimme Tealta vielä lahjaksi tuoreita korvasieniä ja pääsimme nauttimaan tuosta herkusta, tietysti ohjeiden mukaisten esikäsittelyiden jälkeen. Myrkyt keitettiin pois ja kokeileva keittiö valmisti ensimmäisen korvasienimuhennoksensa 🙂

Kiitos Tealle hienosta hetkestä sienimaailman parissa!

Terkuin Anu ja Päkä

 

 

Korvasieniyllätys

blank

Ihana sunnuntaipäivä sujui leppoisasti kotipuuhissa. Vihdoinkin oli vähän aikaa myös pihahommille..

Aika paljon oli taas talven tuiskut tiputellut ja kasannut risuja ja oksia ympäri pihapiiriä. Mikäs sen mukavampaa arkiliikuntaa kuin aurinkoisessa kesäsäässä kärräillä oksia ja siistiä ulkona paikkoja kesäkuntoon. Siinä puuhastellessa sitten yhtäkkiä silmiin sattui ruskea möykky sammaleisessa ruohikossa.. ja lähempi tarkastelu osoitti arvailun oikeaksi. Ehta korvasienihän se siinä! Ensimmäinen oma korvasienilöytö oli tosiasia 🙂

blank
Komea korvasieni omalla pihalla

Tästä löydöksestä innostuin niin kovasti, että heti piti hakea kamera ja ikuistaa tämä köriläs..  tarkempi alueen tutkiskelu tuotti myös lisähavaintoja… pari pientä nousevaa korvasienipienokaista löytyi myös. Ja huomaamattani olin yhden päältäkin kävellyt 😉

 

No sitten kasailin risuja paikalle, missä joskus on ollut juhannuskokko-viritelmä, ja kas, huomasin astuvani johonkin liukkaaseen… ja taas tutkimaan asiaa… ja ihmetys kasvoi… näköpiirissä oli muutama pieni sieni, mitkä tuntomerkkien perusteella tunnistin huhtasieniksi. Ihan ei ollut ateriaksi asti, mutta jälleen uusi sienibongaus oli tosiasia!

blank
Huhtasieni
blank
Eka huhtasienilöydös

 

 

 

 

 

 

Niin monen epätoivoisen hakkuualueen etsinnän, niiden tarkistamisten, metsäpolkujen kulkemisten ja hiekkakuoppien katsastamisten jälkeen nämä herkkupalat löytyvät sitten lähempää kuin luulinkaan. Onhan se hienoa, ettei tarvitse lähteä pihaa edemmäs sieneen 🙂

Sieniterkuin:  Päkä