Luonnosta lautaselle
Perinteinen sienisalaatin raaka-aines, haaparousku, on ollut sienikotolaisille tuttu sieni lapsuudesta asti. Violetinharmaalakkisia ja onttojalkaisia haaparouskuja oli kiva kerätä ja oli jännää tarkistaa tuliko helttapuolelta valkoista maitiaisnestettä, kun teki veitsellä viillon. Kotona rouskuja keitettiin vedessä, että saatiin kirpeys pois. Ja se sienisalaatti oli niin hyvää ruisleivän päällä. Haaparousku on maukas sieni ja ellei se ole jo … Lue lisää Haaparousku
Kartiohuhtasieni, tuo kevätsesongin herkku on pysynyt sienikotolaisilta piilossa jo pitkään. Ja nyt nappasi. Ensimmäiset löydökset sattuivat puolivahingossa silmään toukokuisen korvasienestyksen lomassa. Tai oikeastaan kyllä Päkän pihalla kasvoi pari vuotta sitten muutama sillä paikalla, missä juhannuskokko oli roihunnut…mutta ei niitä siihen ole pumpsahdellut uudestaan. Nyt kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan tätä veikeän näköistä sientä: Kartion muotoinen … Lue lisää Kartiohuhtasieni
Tässä sieni, minkä sienikotolaiset oppivat tunnistamaan sienestysinnostuksen alkuvaiheessa. Tuo vaaleankellertävä möykky oli helppo spotata maastosta ja kun ne vielä kasvavat ryhminä, sai sienikoriin nopeasti täytettä. Lampaankääpä on herkullinen sieni ja soveltuu säilöttäväksi monella tapaa. Lampaankääpä on jämäkänoloinen tapaus, malto on kiinteää ja valkoista. Alapuolen pillit ovat ihan matalat ja jalka on paksu. Typäskääpä näyttää samanlaiselta, … Lue lisää Lampaankääpä
Nuo mainiot haperot-varsinkin herkullinen keltahapero on sienikotolaisten suosiossa. Plussana yleisyys ja runsas sato, harmitusta aiheuttavat vain toukat, jotka joskus ovat vikkelämpiä, kuin kerääjät. Keltahapero on suhteellisen helppo tunnistaa keltaisen lakkinsa ja murtuvan rakenteensa vuoksi. Haperoilla ei ole lainkaan maitiaisnestettä. Jalka on valkoinen ja malto on valkoista. Sienikirjoja tutkimalla keltahaperon oppii erottamaan munahaperosta(mikä on myös … Lue lisää Keltahapero
Tapahtui kerran Lahdessa; Sienipäivät numero 1. Sienikotolaiset viettivät viikonloppua sienestyksen parissa ja keksivät, että pitäisi opetella uusi sieni tälle syksylle. Vuosi taisi olla 2007. Jalkauduimme metsään ja sieltä ne ensimmäiset kehnäsienennäköiset yksilöt löytyivät. Keräsimme löydökset koriin ja palasimme päämajaan tekemään tarkempia tutkimuksia. Katselimme sienikirjoja ja huomasimme , että eri kirjojen kuvissa sienet olivat erinäköisiä….iski epävarmuus, … Lue lisää Kehnäsieni
Suppilovahveroita sienikotolaiset ovat keränneet syksyisin jo lapsuudesta lähtien. Näitä sieniä on helppo kerätä ja ne ovat sienestäjien riemuksi löydettävissä lumen tuloon asti, sillä nämä sissit eivät pakkasta kavahda. Suppilovahvero on usein myös varsin satoisa ja kun löytää oikeat paikat, ovat korit nopeasti pullollaan! Suppilovahveroissa on plussaa myös helppo kerättävyys, matoja ei juurikaan ole, ehkä … Lue lisää Suppilovahvero
Mustavahakas on sienikotolaisten uudempia tuttavuuksia ja heti ensi maistamisen jälkeen rakkaus syttyi tähän hienostuneeseen makuun, minkä kyseinen sieni tarjosi. Ystävällinen sienestäjä, jonka kohtasimme Lahden sienipäivillä muutama vuosi sitten, näytti meille tämän herkun ja olemme metsästäneet sitä siitä lähtien joka syksy. Mustavahakkaan kohdalla on haasteellista löytää apaja ennen toukkia, sillä tämä herkku on myös noiden mönkijöiden suosiossa. … Lue lisää Mustavahakas
Herkkutatti on herkkua 🙂 Tähän ryhmään kuuluu useita lajeja, mutta kaikki ovat erinomaisia ruokasieniä. Herkkutatti on yleinen koko maassa ja ensimmäiset herkkutatit ilmaantuvat tuoreisiin havu- ja lehtimetsiin, valoisille hakamaille tai metsänreunoille jo heinäkuussa. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana sienimetsällä pitkin syksyä, sillä satohuippuja voi olla syksyn mittaan useita. Herkkutatti … Lue lisää Herkkutatti
Mustatorvisieni on yksi sienikotolaisten ykkösherkuista. Näitä piiloutumisen mestareita löytyy elokuusta lokakuuhun. Jos kerran löytää hyvän apajapaikan, kannattaa tallentaa se muistiin, sillä nämä herkut nousevat usein samoille alueille uudestaan. Kolmen tähden mustatorvisieni on helppo tunnistaa, sillä se on nimensä mukaisesti torvimainen; ulkopinnalta harmaa ja sisäpinnalta musta “tötterö”. Mustatorvisieni on ohutmaltoinen ja ontto sieni, mullanmakuinen tyvi kannattaa … Lue lisää Mustatorvisieni
Vaaleaorakas on sienikotolaisille tuttu jo lapsuuden sieniretkiltä. Anu kutsui tätä sientä nimellä “karvasieni” ja piti eniten voissa paistetusta versiosta suolan kera. Kolmen tähden vaaleaorakas on suhteellisen helppo tunnistaa lakin alla olevien hauraiden piikkiensä ansiosta. Malto on valkoista tai hieman kellertävää. Parhaiten tätä herkkua löytää synkistä kuusikoista, mutta se kasvaa myös tuoreissa kangasmetsissä sekä lehtomaisissa metsissä. … Lue lisää Vaaleaorakas