Haaparousku

blank

Perinteinen sienisalaatin raaka-aines, haaparousku, on ollut sienikotolaisille tuttu sieni lapsuudesta asti. Violetinharmaalakkisia ja onttojalkaisia haaparouskuja oli kiva kerätä ja oli jännää tarkistaa tuliko helttapuolelta valkoista maitiaisnestettä, kun teki veitsellä viillon. Kotona rouskuja keitettiin vedessä, että saatiin kirpeys pois. Ja se sienisalaatti oli niin hyvää ruisleivän päällä.

Haaparousku on maukas sieni ja ellei se ole jo entuudestaan tuttu, niin kannattaa tutustua sienikirjallisuuteen, tai lähteä jonkun sienen jo tuntevan mukaan metsäretkelle.

blank
Haaparouskuja

Haaparouskuja voi säilöä n.5 minuutin keittämisen jälkeen monella eri tavalla. Yksi perinteisistä on suolaaminen. Sienikotolaiset ovat kokeilleet myös pakastamista, mikä on toiminut oikein hyvin sekä erilaisia etikkaliemipohjaisia reseptejä.

Kartiohuhtasieni

blank

Kartiohuhtasieni, tuo kevätsesongin herkku on pysynyt sienikotolaisilta piilossa jo pitkään. Ja nyt nappasi. Ensimmäiset löydökset sattuivat puolivahingossa silmään toukokuisen korvasienestyksen lomassa. Tai oikeastaan kyllä Päkän pihalla kasvoi pari vuotta sitten muutama sillä paikalla, missä juhannuskokko oli roihunnut…mutta ei niitä siihen ole pumpsahdellut uudestaan. Nyt kuitenkin pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan tätä veikeän näköistä sientä: Kartion muotoinen ja lokeroinen ruskea lakki sekä kermanvaalea jalka.  Paloiksi ja pannulle voin kanssa, ripaus suolaa ja huh, kun oli hyvää!

 

blank
Kartiohuhtasieni
blank
Kartiohuhtasieni

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mistä näitä sieniä löytäisi lisää? Joillakin onnekkailla huhtasienet kasvavat omalla pihalla, omenapuun alla, kuorikatteissa… Lehtometsistäkin niitä voi etsiskellä. Sienikirjat apuun ja silmät auki luontoa tutkimaan. Ja ainahan kannattaa olla sienestäessä huolellinen, sekä varma lajin tunnistamisesta… Jos vaikka silmälasit on unohtunu kotiin ja saaliin sekaan eksyy korvasieni, mikä on tuoreena myrkyllinen ja vaatii esikäsittelyn! Myös syötäväksi kelpaavat pallohuhtasieni ja poimukellomörsky muistuttavat kartiohuhtasientä, mutta sienikirjoja tutkimalla voi opetella tunnistamaan erot.

blank
Halkaistu kartiohuhtasieni

 

Tästä tähtisienestä tuli kertaheitolla etsimisen arvoinen kevätherkku sienikotolaisille. Jos oikein lykästäisi ja suuremmankin saaliin nappaisi, niin osan voisi kuivattaa säilöönkin. Ah, mikä herkku!

 

Lampaankääpä

blank

Tässä sieni, minkä sienikotolaiset oppivat tunnistamaan sienestysinnostuksen  alkuvaiheessa. Tuo vaaleankellertävä möykky oli helppo spotata maastosta ja kun ne vielä kasvavat ryhminä, sai sienikoriin nopeasti täytettä. Lampaankääpä on herkullinen sieni ja soveltuu säilöttäväksi monella tapaa.

blank
Ryhmä lampaankääpiä

Lampaankääpä on jämäkänoloinen tapaus, malto on kiinteää ja valkoista. Alapuolen pillit ovat ihan matalat ja jalka on paksu. Typäskääpä näyttää samanlaiselta, mutta eron huomaa viimeistään pannulla, sillä lampaankääpä kellastuu paistettaessa, typäskääpä ei.

Jos on ensimmäistä kertaa lampaankäävän parissa tai muuten epävarma tunnistuksessa, on hyvä tutkia sienikirjoja ja vaikka kysyä neuvoa joltakin kaverilta, joka on kokenut sienestäjä. Myös Martoilta löytyy sienineuvontaa. Lampaankääpä on opettelemisen arvoinen sieni ja sillä on hyvä korvata liha monessakin reseptissä.

blank
Toukka ehti ensin apajalle
blank
Lampaankääpä muuttuu keltaiseksi paistettaessa

 

 

 

 

 

 

 

Lampaankäävän voi paistaa pihviksi, siitä voi valmistaa herkullisen muhennoksen tai vaikka kääräistä taikinaan ja friteerata. Sienikotolaiset kokeilivat myös kehnäsieni-lampaankääpäyhdistelmää, mikä oli erittäin maukas.blank

blank

Keltahapero

blank

 

Nuo mainiot haperot-varsinkin herkullinen keltahapero on sienikotolaisten suosiossa. Plussana yleisyys ja runsas sato, harmitusta aiheuttavat vain toukat, jotka joskus ovat vikkelämpiä, kuin kerääjät. Keltahapero on suhteellisen helppo tunnistaa keltaisen lakkinsa ja murtuvan rakenteensa vuoksi. Haperoilla ei ole lainkaan maitiaisnestettä. Jalka on valkoinen ja malto on valkoista.

Sienikirjoja tutkimalla keltahaperon oppii  erottamaan munahaperosta(mikä on myös syömäkelpoinen) ja harvinaisemmasta sinappihaperosta(mikä on lievästi kirpeä). Myös kokeneemman sienikaverin opastuksella tulee sieni tutuksi.

blank
Lakin pintakelmu irtoaa helposti

 

Sienikodon tutustuminen haperoiden maailmaan tapahtui aikoinaan Anun isän opastuksella ja aluksi punaisenvärisissä haperoissa olevien kirpeiden yksilöiden erottaminen tuntui haastavalta ja niinpä haperot jäivät joksikin aikaa taka-alalle, kunnes suoritimme makutestejä ja ihastuimme erityisesti keltahaperoon, jonka keräämisestä oli hyvä aloittaa. Sienikirjojen avulla haperomaailma on laajentunut entisestään ja nykyään haperot noukitaan koriin ja talteen 🙂

 

Kehnäsieni

blank

Tapahtui kerran Lahdessa; Sienipäivät numero 1. Sienikotolaiset viettivät viikonloppua sienestyksen parissa ja keksivät, että pitäisi opetella uusi sieni tälle syksylle. Vuosi taisi olla 2007. Jalkauduimme metsään ja sieltä ne ensimmäiset kehnäsienennäköiset yksilöt löytyivät. Keräsimme löydökset koriin ja palasimme päämajaan tekemään tarkempia tutkimuksia. Katselimme sienikirjoja ja huomasimme , että eri kirjojen kuvissa sienet olivat erinäköisiä….iski epävarmuus, varsinkin, kun esimerkiksi valkovillaseitikki muistuttaa kehnäsientä. Yhdessä kirjassa puhuttiin itiöemälaskeumasta ja päätimme suorittaa kokeen. Kokeen jälkeen emme kuitenkaan vielä uskaltaneet syödä löytämiämme sieniä.

blank
Kehnäsienen jalassa oleva sormusmainen rengas on hauras ja helposti irtoava

Seuraavana päivänä lähdimme uusille mestoille ja löysimme upeita maisemia ja paikkoja. Sitten nousimme kukkulalle ja mikä kehnäsieniapaja levisi silmiemme eteen. Epävarmuudesta johtuen otimme vain näytteitä mukaan ja se harmittaa vieläkin,  koska olimmekin samalla eksyksissä, emmekä ole löytäneet tuota paikkaa enää uudestaan. Pääsimme kuitenkin parin mutkan kautta turvallisesti päämajaan ja kävimme uudestaan kehnäsienen tunnistusohjeita läpi: Ruskeankeltainen lakki on tavallisesti ainakin keskustasta harmaahärmäinen. Jalka on pitkä ja tasapaksu. Sen yläosassa on valkoinen ja hauras, sormusmainen rengas, joka on herkästi irtoava ja liikuteltavissa jalassa ylös ja alaspäin. Heltat ovat vaaleanruskeat. Omien havaintojemme mukaan lakin väri vaihtelee kosteuden mukaan. Kuivassa sienessä on havaittavissa selkeästi vaaleanvioletin helmiäishohteinen pinta ja ryppyisyys. Varmistuimme siitä, että olimme keränneet kehnäsieniä ja paistoimme ne voissa ja suoritimme makutestin. Maku todettiin mainioksi ja olimme samaa mieltä kirjoissa mainitusta kolmen tähden luokituksesta.

blank
Nuoria kehnäsieniä
blank
Kehnäsienisaalista

 

Nuoret kehnäsienet voidaan käyttää ruuanvalmistuksessa kokonaan ja vanhemmista kannattaa leikata puiseva jalka pois. Parhaimmillaan tuoreena, voi myös säilöä pakkaseen omassa nesteessään pannun kautta. Kun sieni on tullut tutuksi tämä herkku on löydettävissä elokuusta lokakuuhun paikoitellen hyvinkin runsassatoisena.

 

 

 

blank
Kehnäsieniä

Suppilovahvero

blank

 

Suppilovahveroita sienikotolaiset ovat keränneet syksyisin  jo lapsuudesta lähtien. Näitä sieniä on helppo kerätä ja ne ovat sienestäjien riemuksi löydettävissä lumen tuloon asti, sillä nämä sissit eivät pakkasta kavahda. Suppilovahvero on usein myös varsin satoisa ja kun löytää oikeat paikat, ovat korit nopeasti pullollaan!

blank
Rykelmä suppilovahveroita

Suppilovahveroissa on plussaa myös helppo kerättävyys, matoja ei juurikaan ole, ehkä joskus joku pikku etana, mikä on helppo pudottaa kyydistä matkalla koriin. Sitkeimmät etanayksilöt ovat tunkeneet ovelina itsensä onttoon jalkaan, mutta paljastuvat, kun sienen aukaisee halki. Säilömisessä löytyy kaksi koulukuntaa, jopa sienikodon sisältä. Päkä asettelee suppikset kuivuriin ja Anu vie sienet paloiteltuina pannun kautta pakkasen puolelle. Kyllähän kuivatut versiot vievät vähemmän säilömistilaa ja säilyvät pidempään, mutta aromit pysyvät parhaiten tuoreenomaisina pakastetuissa suppiksissa (ja tämä on nyt Anun makuaistimielipide)….

blank
Suppilovahveroita on mukava kerätä

Suppilovahveroita löytää parhaiten sammaleisista havumetsistä loppusyksystä, toki varaslähtökasvustoja voi bongata aiemminkin. Lakki on ohut ja suppilomainen ja keskellä on kuoppa, mikä usein jatkuu onttoon, keltaiseen jalkaan. Sienikotolaiset ovat havainneet lakin värissä paljon erilaisia värimuunnoksia tummanruskeasta vaaleampaan.  Kosteikkovahvero on paljolti suppilovahveron näköinen ja myös erinomainen ruokasieni, mutta joskus rustonupikka saattaa harhauttaa kerääjää. Tätä liukaspintaista sitkeää sientä ei kannata kerätä laisinkaan. Jos epäröi, niin sienikirjojen tutkiminen ja kokeneen sienikaverin opastus auttaa.

blank
Suppilovahveroita sammaleikossa

 

RUSTONUPIKKA:

blank
Rustonupikka EI ole ruokasieni

Mustavahakas

blank

Mustavahakas on sienikotolaisten uudempia tuttavuuksia ja heti ensi maistamisen jälkeen rakkaus syttyi tähän hienostuneeseen makuun, minkä kyseinen sieni tarjosi. Ystävällinen sienestäjä, jonka kohtasimme Lahden sienipäivillä muutama vuosi sitten, näytti meille tämän herkun ja olemme metsästäneet sitä siitä lähtien joka syksy. Mustavahakkaan kohdalla on haasteellista löytää apaja ennen toukkia, sillä tämä herkku on myös noiden mönkijöiden suosiossa.

blank
Maukkaita mustavahakkaita putsattuina

 

Mustavahakkaita löytää parhaiten loppusyksystä havumetsien sammalikoista. Lakin pintakelmu on ruskeanharmaa, lähes musta. Heltat ovat puhtaan valkoiset, paksut ja harvassa. Jalka on lakin väriä hieman vaaleampi. Mustavahakkaan voi sekoittaa isojuurekkaaseen tai nuijamalikkaan, joten Sienikoto suosittelee tutustumista sienikirjoihin ja opettelemaan nämä sienet, ettei sekaantumisia pääse tapahtumaan. Toinen hyvä lähestymistapa on pyytää mustavahakkaan tuntevaa sienikaveria näyttämään sieni livenä,  koska epävarmuuden yllättäessä ei uusia sieniä kannata omin päin kokeilla.

blank
Mustavahakkaita
blank
Mustavahakkaan heltat ovat paksut ja harvassa

 

Sienikokkien suorittamissa makutesteissä mustavahakas on pärjännyt loistavasti sijoittuen kärkipäähän miedon ja aromikkaan makunsa ansiosta. Sienikokit-osiosta löytyykin pari reseptiä kokeiltavaksi. Jos onnistuu löytämään ison esiintymän, voi tätä sientä säilöä vaikka kuivaamalla tai pakastamalla (pannun kautta rasiaan omassa nesteessään).

 

blank
Mustavahakas on loppusyksyn sieni
blank
Mustavahakkaita

Herkkutatti

blank

Herkkutatti on herkkua 🙂 Tähän ryhmään kuuluu useita lajeja, mutta kaikki ovat erinomaisia ruokasieniä. Herkkutatti on yleinen koko maassa ja ensimmäiset herkkutatit ilmaantuvat tuoreisiin havu- ja lehtimetsiin, valoisille hakamaille tai metsänreunoille jo heinäkuussa.  Kannattaa kuitenkin olla tarkkana sienimetsällä pitkin syksyä, sillä satohuippuja voi olla syksyn mittaan useita.

blank
Männynherkkutatti
blank
Herkullisia herkkutatteja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Herkkutatti on kookas, tukeva ja sen lakki saattaa olla erisävyisen ruskea ja täysikasvuisena lakin leveys voi olla jopa 25 cm. Herkkutatin pillistön väri vaihtelee iän mukaan, nuorena ne ovat harmahtavan valkoiset ja vanhimmiten ne muuttuvat keltaisiksi ja lopuksi oliivinvihreiksi. Jalka on vaaleanruskea ja joskus lähes tynnyrimäinen ja siinä on hento valkoinen verkkokuvio.

Herkkutatti on miedon hieman pähkinäisen makunsa johdosta erinomainen kolmen tähden ruokasieni. Koko sieni on käyttökelpoinen, eikä nuorista sienistä edes tarvitse poistaa pillejä. Vanhempaa, pehmeälakkista tattia ei koriin kelpuuteta. Herkkutatit kannattaa siistiä ja puhdistaa jo metsässä, sillä usein sienet saattavat olla toukkaisia.

Herkkutatteja voi valmistaa ruoaksi monella tavalla, eikä mitään ns. esikäsittelyä tarvita. Säilöntatavoiksi sopii esim. kuivaaminen tai pakastaminen (pannulla ensin käyttämällä)

Männynherkkutatti on sienikotolaisten mielestä erityisen kaunis sieni tummemman punaruskean lakkinsa ansiosta. Punaruskea jalka on hyvin paksu ja tynnyrimäinen. Kasvaa kuivilla mäntykankailla koko Suomessa. Jos osuu sopivaan aikaan hyvälle paikalle, ei yksi kori riitäkkään!

Tattihuumassa kannattaa varmistaa, ettei joukkoon eksy sappitattia. Se ei ole myrkyllinen, mutta pilaa sopat karvaalla maullaan, jos joukkoon eksyy.

blank
Ihana Tatti

 

Mustatorvisieni

blank

Mustatorvisieni on yksi sienikotolaisten ykkösherkuista. Näitä piiloutumisen mestareita löytyy elokuusta lokakuuhun.  Jos kerran löytää hyvän apajapaikan, kannattaa tallentaa se muistiin, sillä nämä herkut nousevat usein samoille alueille uudestaan. Kolmen tähden mustatorvisieni on helppo tunnistaa, sillä se on nimensä mukaisesti torvimainen; ulkopinnalta harmaa ja sisäpinnalta musta “tötterö”.

blank

Mustatorvisieni on ohutmaltoinen ja ontto sieni, mullanmakuinen tyvi kannattaa leikata pois. Säilöntämuotona kuivaaminen on hyvä tapa ja kuivattuja “mustiksia” voi musertaa ruokiin vaikkapa mausteeksi. Näitä sieniä kannattaa etsiä metsien valoisista aukkopaikoista ja polkujen varsilta.

blank

blank

blank

Vaaleaorakas

blank

Vaaleaorakas on sienikotolaisille tuttu  jo lapsuuden sieniretkiltä. Anu kutsui tätä sientä nimellä “karvasieni” ja piti eniten voissa paistetusta versiosta suolan kera. Kolmen tähden vaaleaorakas on suhteellisen helppo tunnistaa lakin alla olevien hauraiden piikkiensä ansiosta. Malto on valkoista tai hieman kellertävää. Parhaiten tätä herkkua löytää synkistä kuusikoista, mutta se kasvaa myös tuoreissa kangasmetsissä sekä lehtomaisissa metsissä. Näitä pienissä ryhmissä kasvavia sieniä on mahdollista saada sienikoriinsa elokuusta-lokakuuhun. Vain nuoret sienet kannattaa käyttää parhaan makunautinnon saamiseksi ja Sienikokkien kokemusten mukaan tuoreista yksilöistä valmistetut annokset ovat maistuvimpia. Kermanvärinen vaaleaorakas on hyvä kypsentää perusteellisesti ja sitä voi myös säilöä vaikka pakastamalla omassa nesteessään.

blank

Metsäreissulla voi törmätä myös syömäkelvottomiin orakaslajeihin, mutta ne ovat sitkeitä, toisin kuin helposti murtuva vaaleaorakas. Tummempi versio, rusko-orakas on myös ruokasieni, vaikka ei ylläkään vaalean version tasolle. Aloitteleva sienestäjä voi myös varmistaa sienen tunnistamista kysymällä kokeneemmalta harrastajalta apua ja aina voi suunnata askeleet sieninäyttelyihin, missä näkee sieniä livenä ja saa asiantuntijoilta hyviä neuvoja.