Lahden Sienipäivät 2013 – vihdoinkin

Kantarelleja

Odotettu viikonloppu … perjantai-iltana työpäivän päätteeksi Anu saapui Lahteen ja jo perinteiset Lahden sienipäivät starttasivat rennolla valmistautumisella maastoreittien suunnittelun ja saunomisen merkeissä.. Mennyt työviikko tuntui sen verran unipankissa, että päätimme maksaa ensin univelat pois ja nukkua hyvin.

Ja hyvinhän se nukuttikin – reippaan 10h elpymisen jälkeen olimme valmiina suuntaamaan tutuille lähimaaston mustatorvisienimestoille. Pikkainen hidastava tekijä tosin oli… nimittäin olo oli kuumeinen ja kurkussa oli varsin ikävä olo.  No mitäpä sitä muuta kuin särkylääke naamariin ja menoksi… metsään oli päästävä.

Siinä sitten pari MTS (mustatorvisieni)- paikkaa tsekattiin ja kovin tyhjältä näytti.. päätimme kävellä vähän kauemmas, tutulle apajapaikalle… mutta mitä, mitä? Apajapaikka olikin jäänyt hakkuualueen alle. Harmituksen harmitus!

blank

No eikai siinä sitten auttanut muu kuin jatkaa eteenpäin ja tutkia uusia alueita. Ja niinhän se on että niin kuin elämässä muutenkin, usein pettymysten jälkeen tulee kuitenkin niitä uusia ilon hetkiä. Niin kävi nytkin. Ensin vastaan tuli aivan yllättäen loistava mustavahakaslöytö ja hetken päästä ehkä mahtavin lampaankääpäapaja ever. Ihan priima tavaraa – ja paljon. Sienikorit täyttyivät mukavasti, tytöillä oli taas hymy herkässä, eikä pikku kuume tuntunut enää missään.

blank

Vielä pieni tsekki- muutamat kehnäsienet ja kantarellit mukaan ja suunta takaisin ja ruuanlaittoon. Illaksi oli luvassa Anun erikoista – kevätkananpoikaa lampaankääpäkastikkeella. Voi pojat – ja tytöt kun se olikin hyvää.

blank

Siinä sitä sitten ruuanlaiton ohessa siivoiltiin ja käsiteltiin saalista ja ihailtiin mahtavalaatuisia lampaankääpiä. Ja niinpä päätimmekin tehdä seuraavan tähtisieniesittelyn – lampaankäävästä.

Sen verran tuli päivällä laitettua tossua toisen eteen, että saunan jälkeen sienikotolaiset olivat aika valmiita unten maille..

Päivä 2 – sunnuntai

Olipas mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen kun ei kurkkuunkaan koskenut ollenkaan. JEE! Siinä sitten aamupalalla suunniteltiin tulevaa metsäreissua. Päätimme siirtyä hieman kauemmas ja tutkia ehkä uusiakin maastoja. Eväät ja maastokartta mukaan ja menoksi.

Hakkuita oli tehty sielläkin, mutta kun kävelimme hieman kauemmas niin maastokin muuttui ”ehjäksi” ja voi… se ikävä kopsahtelu alkoi…. Ne hirvikärpäset… inhottavia otuksia, jotka aina löytävät jostain tiensä sinne hirvikärpästakin sisään…

No mutta, nyt olimme kuitenkin uusilla alueilla, ja toiveena oli löytää lisää mustavahakkaita… ja nyt niitä löytyi. Paljon. Harmi vaan kun niin monet oli kovin syötyjä. Saimme kuitenkin varsin hyvän saaliin mukaamme. Korissa oli palatessa pari hyvää herkkutattia,  muutama sillihapero, mustavahakkaita, kantarelleja, kehnäsieniä ja rouskuja.

blank

blank

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajelimme takaisin ”tukikohtaan” vielä emme kuitenkaan malttaneet lopettaa, vaan kävimme vielä käveleskelemässä lähimaastoissa mustavahakkaiden ja MTS:n toiveissa. No eipä tullut tällä kertaa enään lisää korintäytettä (paitsi Anulle kanttarelliapaja). Siispä saaliin perkkaukseen ja ruuanlaittoon.

Mahtava sää helli sienikotolaisten jo perinteisiä Lahden sienipäiviä, ja mikäs sen mukavampaa kuin tehokkaan työviikon päätteeksi saa tuulettaa ajatuksia ja olemusta samoilemalla raikkaassa ulkoilmassa. Siinä sitä lataa akkuja tulevaan viikkoon. Sitten onkin taas viikonloppu ja luvassa uusi sienireissu ja ”sienikujeet”.

Sieniterkuin

Päkä

Lampaankääpä

blank

Tässä sieni, minkä sienikotolaiset oppivat tunnistamaan sienestysinnostuksen  alkuvaiheessa. Tuo vaaleankellertävä möykky oli helppo spotata maastosta ja kun ne vielä kasvavat ryhminä, sai sienikoriin nopeasti täytettä. Lampaankääpä on herkullinen sieni ja soveltuu säilöttäväksi monella tapaa.

blank
Ryhmä lampaankääpiä

Lampaankääpä on jämäkänoloinen tapaus, malto on kiinteää ja valkoista. Alapuolen pillit ovat ihan matalat ja jalka on paksu. Typäskääpä näyttää samanlaiselta, mutta eron huomaa viimeistään pannulla, sillä lampaankääpä kellastuu paistettaessa, typäskääpä ei.

Jos on ensimmäistä kertaa lampaankäävän parissa tai muuten epävarma tunnistuksessa, on hyvä tutkia sienikirjoja ja vaikka kysyä neuvoa joltakin kaverilta, joka on kokenut sienestäjä. Myös Martoilta löytyy sienineuvontaa. Lampaankääpä on opettelemisen arvoinen sieni ja sillä on hyvä korvata liha monessakin reseptissä.

blank
Toukka ehti ensin apajalle
blank
Lampaankääpä muuttuu keltaiseksi paistettaessa

 

 

 

 

 

 

 

Lampaankäävän voi paistaa pihviksi, siitä voi valmistaa herkullisen muhennoksen tai vaikka kääräistä taikinaan ja friteerata. Sienikotolaiset kokeilivat myös kehnäsieni-lampaankääpäyhdistelmää, mikä oli erittäin maukas.blank

blank

Keltahapero

blank

 

Nuo mainiot haperot-varsinkin herkullinen keltahapero on sienikotolaisten suosiossa. Plussana yleisyys ja runsas sato, harmitusta aiheuttavat vain toukat, jotka joskus ovat vikkelämpiä, kuin kerääjät. Keltahapero on suhteellisen helppo tunnistaa keltaisen lakkinsa ja murtuvan rakenteensa vuoksi. Haperoilla ei ole lainkaan maitiaisnestettä. Jalka on valkoinen ja malto on valkoista.

Sienikirjoja tutkimalla keltahaperon oppii  erottamaan munahaperosta(mikä on myös syömäkelpoinen) ja harvinaisemmasta sinappihaperosta(mikä on lievästi kirpeä). Myös kokeneemman sienikaverin opastuksella tulee sieni tutuksi.

blank
Lakin pintakelmu irtoaa helposti

 

Sienikodon tutustuminen haperoiden maailmaan tapahtui aikoinaan Anun isän opastuksella ja aluksi punaisenvärisissä haperoissa olevien kirpeiden yksilöiden erottaminen tuntui haastavalta ja niinpä haperot jäivät joksikin aikaa taka-alalle, kunnes suoritimme makutestejä ja ihastuimme erityisesti keltahaperoon, jonka keräämisestä oli hyvä aloittaa. Sienikirjojen avulla haperomaailma on laajentunut entisestään ja nykyään haperot noukitaan koriin ja talteen 🙂