Odotettu viikonloppu … perjantai-iltana työpäivän päätteeksi Anu saapui Lahteen ja jo perinteiset Lahden sienipäivät starttasivat rennolla valmistautumisella maastoreittien suunnittelun ja saunomisen merkeissä.. Mennyt työviikko tuntui sen verran unipankissa, että päätimme maksaa ensin univelat pois ja nukkua hyvin.
Ja hyvinhän se nukuttikin – reippaan 10h elpymisen jälkeen olimme valmiina suuntaamaan tutuille lähimaaston mustatorvisienimestoille. Pikkainen hidastava tekijä tosin oli… nimittäin olo oli kuumeinen ja kurkussa oli varsin ikävä olo. No mitäpä sitä muuta kuin särkylääke naamariin ja menoksi… metsään oli päästävä.
Siinä sitten pari MTS (mustatorvisieni)- paikkaa tsekattiin ja kovin tyhjältä näytti.. päätimme kävellä vähän kauemmas, tutulle apajapaikalle… mutta mitä, mitä? Apajapaikka olikin jäänyt hakkuualueen alle. Harmituksen harmitus!
No eikai siinä sitten auttanut muu kuin jatkaa eteenpäin ja tutkia uusia alueita. Ja niinhän se on että niin kuin elämässä muutenkin, usein pettymysten jälkeen tulee kuitenkin niitä uusia ilon hetkiä. Niin kävi nytkin. Ensin vastaan tuli aivan yllättäen loistava mustavahakaslöytö ja hetken päästä ehkä mahtavin lampaankääpäapaja ever. Ihan priima tavaraa – ja paljon. Sienikorit täyttyivät mukavasti, tytöillä oli taas hymy herkässä, eikä pikku kuume tuntunut enää missään.
Vielä pieni tsekki- muutamat kehnäsienet ja kantarellit mukaan ja suunta takaisin ja ruuanlaittoon. Illaksi oli luvassa Anun erikoista – kevätkananpoikaa lampaankääpäkastikkeella. Voi pojat – ja tytöt kun se olikin hyvää.
Siinä sitä sitten ruuanlaiton ohessa siivoiltiin ja käsiteltiin saalista ja ihailtiin mahtavalaatuisia lampaankääpiä. Ja niinpä päätimmekin tehdä seuraavan tähtisieniesittelyn – lampaankäävästä.
Sen verran tuli päivällä laitettua tossua toisen eteen, että saunan jälkeen sienikotolaiset olivat aika valmiita unten maille..
Päivä 2 – sunnuntai
Olipas mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen kun ei kurkkuunkaan koskenut ollenkaan. JEE! Siinä sitten aamupalalla suunniteltiin tulevaa metsäreissua. Päätimme siirtyä hieman kauemmas ja tutkia ehkä uusiakin maastoja. Eväät ja maastokartta mukaan ja menoksi.
Hakkuita oli tehty sielläkin, mutta kun kävelimme hieman kauemmas niin maastokin muuttui ”ehjäksi” ja voi… se ikävä kopsahtelu alkoi…. Ne hirvikärpäset… inhottavia otuksia, jotka aina löytävät jostain tiensä sinne hirvikärpästakin sisään…
No mutta, nyt olimme kuitenkin uusilla alueilla, ja toiveena oli löytää lisää mustavahakkaita… ja nyt niitä löytyi. Paljon. Harmi vaan kun niin monet oli kovin syötyjä. Saimme kuitenkin varsin hyvän saaliin mukaamme. Korissa oli palatessa pari hyvää herkkutattia, muutama sillihapero, mustavahakkaita, kantarelleja, kehnäsieniä ja rouskuja.
Ajelimme takaisin ”tukikohtaan” vielä emme kuitenkaan malttaneet lopettaa, vaan kävimme vielä käveleskelemässä lähimaastoissa mustavahakkaiden ja MTS:n toiveissa. No eipä tullut tällä kertaa enään lisää korintäytettä (paitsi Anulle kanttarelliapaja). Siispä saaliin perkkaukseen ja ruuanlaittoon.
Mahtava sää helli sienikotolaisten jo perinteisiä Lahden sienipäiviä, ja mikäs sen mukavampaa kuin tehokkaan työviikon päätteeksi saa tuulettaa ajatuksia ja olemusta samoilemalla raikkaassa ulkoilmassa. Siinä sitä lataa akkuja tulevaan viikkoon. Sitten onkin taas viikonloppu ja luvassa uusi sienireissu ja ”sienikujeet”.
Sieniterkuin
Päkä